Tykkää meistä Facebookissa!

Mariaana Nelimarkan juhlapuhe seuran vuosikokouksessa

Bryggeri Helsinki 28.3.2017 

Juomakulttuuri ja Suomi 100

On ilo olla tänään Bryggerissä, joka ylläpitää perinteikästä helsinkiläistä panimokulttuuria.

Suomen satavuotissyntymäpäivän kunniaksi poimin teille palasia suomalaisesta juomakulttuurista.

Panimokulttuuri kukoisti Suomessa 1800-luvulla. Helsingissä oli 1890-luvulla kahdeksan pienpanimoa - yhtä monta kuin nyt! Meni siis yli 125 vuotta ennen kuin saavutettiin samanlainen panimotoiminnan kukoistus.

Kehitys esimerkiksi Helsingissä oli surullista: itsenäistymisen jälkeen ei syntynyt uusia panimoita, vaan olemassa olevat kaatuivat tai joutuivat isompansa hoiviin. Sinebrychoffista kasvoi mahtava, mutta samalla katosi käsityötaito.

 Kieltolaista tiukasti säänneltyyn panimotoimintaan

Kun vastoin tarkoitustaan toimineesta kieltolaista päästiin eroon vuonna 1932, jäi valta panimotoiminnasta Alkolle.

Vuodesta 1932 lähtien Alko määritteli raaka-aineet, valmistusmenetelmät, kustannukset, investoinnit, markkinoinnin, myynnin ja loppuhinnan - siinä raossa kehityksen suuntaa olisi ollut vaikea muuttaa, arvioi Sinebrychoffilla ja Carlsbergilla elämäntyönsä tehnyt Esko Pajunen.

 Onko mahdollista, että verotuskäytäntö vaikutti suomalaiseen olutmakuun?

Alkoholipitoisuuteen perustuva verokäytäntö tuli pohjoismaisista naapureista, tuskin se vaikutti makuun. Panimoille maksettiin oluesta korvaus keskihinnan mukaan, ei siis kannattanut käyttää enempää rahaa oluentekoon kuin kahdesti vuodessa tarkistettu keskihinta salli, Pajunen täsmensi.

Alko rajoitti tiukasti sitä, mitä panimot voivat ylipäätään valmistaa. Jos halusi tuoda uuden oluen valikoimiin, oli lopetettava joku vanha merkki. Ja jos merkkejä oli kerrallaan noin kaksi per panimo, ei vaihtuvuudella juhlittu.

Yksi olutmarkkinan erikoisuus oli se, että ykkösolueen käytetty mainosraha oli suurempi kuin koko ykkösolutkategorian liikevaihto.

Olli Hakkarainen kertoi Bryggerissä hauskan muiston 1980-luvun alusta.

"Olin 80-luvulla Olvin toimitusjohtaja, ja kun ministeri Marjatta Väänänen kutsui meidät toimitusjohtajat puhutteluun, pidin panimoiden puheen. Kysyin, voisimmeko saada raittiusmäärärahoja, koska teemme työtä mietojen vaihtoehtojen eteen. Mainostamme ykkösolutta enemmän kuin sitä myydään ja luomme ykköseen ja kolmoseen samanlaisen maun; myös etiketti samanlainen kuin kolmosessa, että jokainen voisi nauttia kumpaa haluaa. Ministeri ajoi meidät ulos vähin sanoin".

Hakkarainen kertoi, että hänelle selvisi vasta vuosia myöhemmin, mitä oikeastaan tapahtui: ministeri paljasti joutuneensa laittamaan vieraat ulos, jottei nauraisi heidän nähtensä ääneen.

 Pienpanimobuumi 1995 >

Lopulta koko oluenpano hävisi Helsingistä, kun Koff muutti Keravalle 1993. Etenkin Helsingin tuoksut kärsivät suuren tappion!

Vuosien saatossa helsinkiläiset olivat unohtaneet, että Koffilla koskaan oli kilpailijoita - osin siitä syystä, että valtion alkoholimonopolista huolehtineen Alkon tyyliin kuului piirijako: harvoja kotimaisia oluita sai markkinoida lähinnä niiden kotikulmilla.

Alkoholilain vapautuessa Suomen EU-jäsenyyden myötä Suomi koki vuoden 1995 paikkeilla pienpanimobuumin, joka synnytti nopeasti parikymmentä pienpanimoa.

Vanhin Helsingissä toimiva panimo nykyisin on Perhon panimo, joka aloitti vuonna 1995. Myös Suomenlinnan Panimo aloitti samana vuonna. Sinebrychoffin ikkunana Helsinkiin säilyi 90-luvun ajan Kappelin Panimo, joka lakkautettiin vuonna 2000.

Toinen pienpanimobuumin aalto alkoi vuoden 2010 paikkeilla. Sen jälkeen panimoiden määrä on tuplaantunut.

 Uutta kuohua 2010-luvulla

Nyt eletään kaikin tavoin parempia aikoja. Koko maassa on noin 80 toimiluvan saanutta pienpanimoa.

Nyt Helsingissä toimii kahdeksan panimoa, yhtä monta kuin reilu sata vuotta sitten. Lisäksi meillä on paikallinen tislaamo.

Vuonna 2017 oluentekijöiden aktiivisuus kukoistaa. Perhon ja Suomenlinnan panimoiden lisäksi Stadin Panimo on sinnitellyt hengissä, ja sille ovat tehneet 2010-luvulla seuraa Teerenpelin, Bryggeri Helsingin ja Il Birrificion panimoravintolat. Uusin panimoravintola on Korkeavuorenkadulla vastikään toimintansa aloittanut Ohrana Panimo&Krouvi. Kahdeksas helsinkiläispanimo on Vallilan Panimo.

Helsinkiläisen oluen päivää vietetään Bryggerin aloitteesta. Toista kertaa vietetyn helsinkiläisen oluen päiväksi valmistui ensi kertaa tänä vuonna nimikko-olut. Sen tekivät Mathias Hüffner Bryggeri Helsingistä ja Miika Korpela Teerenpelistä.

Hüffner kuvaili olutta sameaksi, sopivan matala-alkoholiseksi ja IBUiltaan hillityksi trendejä mukailevaksi olueksi. Leimaa-antavaa yhteistyönä syntyneelle oluelle on railakas kuivahumalointi muun muassa Sorachi Ace -humalalla.

 Kieltolaista 85 vuotta

Kieltolain kumoutumisesta tulee 5.4. kuluneeksi 85 vuotta. Tuo synkkä ajanjakso juomahistoriassamme herättää jälkikäteen hilpeitäkin ajatuksia - kansa joi kaksin käsin, enemmän kuin ennen kieltolakia. Kekseliäisyys oli voimissaan, ja hienoimmissa ravintoloissa asioinut yläluokka näytti mallia lain kierrossa.

5.4. on myös Alkon syntymäpäivä. Kieltolain hengessä Alko juhlii tänä vuonna syntymäpäiviään tuomalla myyntiin ensimmäiset oman brändinsä tuotteet: alkoholittomat cocktailit eli mocktailit. Raikkaita ja joka tilanteeseen sopivia, kyllä - mutta tähänkö on tultu, että alkoholimonopolimme opastaa meitä mehujen pariin?

Suomi 100 -vuoden kunniaksi Alkon hyllyt notkuvat toki huolella valikoituja juhlajuomia. Niiden valinnasta nousi poru, kun kaikki valinnat eivät osuneet suomalaisiin tuotteisiin. Toki kotimaiset marjaliköörit ja -tisleet olisi voinut paremmin muistaa haussa, mihin seurammekin otti kantaa julkisuudessa.

Viinien osalta kotimainen tarjonta on ilmastosyistä niukkaa - olematonta - mutta sitäkin suurempi juhlavuosi tämä on Chateau Carsinille, suomalaiselle viinitilalle Bordeaux'ssa, totesi Juha Berglund viime viikolla Suomessa käydessään. Carsinin juhlaviinejä on myös 60-vuotista taivaltaan juhlivilla Silja Linen laivoilla.

Kukoistava juomakulttuuri: Päivän sana on craft

Craft-alkoholit ovat todellinen hitti. Finpron elintarvikeviennistä vastaava johtaja Esa Wrang ylistää joka käänteessä alkoholin vientimahdollisuuksia.

Puhdas vesi on ensiarvoisen tärkeää alkoholijuomissa. Mutta suomalaisissa craft-alkoholeissa on muutakin.

Alkoholi viedään valmiina brändättynä kuluttajatuotteena. Tuotteet ovat tyylikkäitä, mietittyjä ja viimeisteltyjä. Juuri alkoholissa vaikuttaa maailman puhtain vesi, sille rakentuvat kaikki alkoholijuomat. Uskon erityisesti craft-alkoholien ja marjojen yhdistelmän vientivoimaan. Nuoret kaverit painavat maailmalla - sillä tavalla tulee tuloksia!

Suomalainen craft on huomattu maailmalla. Näitä uutisia satelee kuukausittain. Kaikki tietävät, että Napue voitti parhaan gt:n palkinnon yhdessä kisassa. Kuun alussa Vaapukka-vadelmaviini palkittiin Pariisissa. Tällä viikolla fiskarsilainen Ägräs kertoi gininsä saamasta pronssimitalista.

Myös oman lahjansa satavuotiaalle Suomelle vastikään julkistaneen Lidlin toimitusjohtaja Lauri Sipponen nosti esiin juomat. Lidlin lahja on Viedään Suomi-ruoka maailmalle -kilpailu, johon kaikki elintarvikeyritykset voivat osallistua.

Keskeistä on nautinnon ja ilon tavoitteleminen, syöminen ei ole pelkkää nälän ja janon sammuttamista. Nautinnosta syntyy pohja varsinaiselle ruokakulttuurille.

Sipponen haluaa merkitä ruokapöydän nautinnon lähteeksi. Sosiaaliseen nautiskeluun ja kokkaamisen iloon liittyvät myös juomat.

Hän harmittelee, että meillä viinit on eroteltu kauas ruoasta, myyntipaikan erottelu on fyysistä. Tämä on osaltaan estänyt iloon ja nautintoon keskittyvän ruokailun kehittymistä - hyvät ruokajuomat kuuluvat ruokakulttuuriin.

"Perjantaikossun ja piimän väliin mahtuu pajon hienoja juomia, jotka saatava mukaan keskusteluun, kauppaan ja ja kuluttajien pöytiin."

En olisi uskonut siteeraavani Lidlin toimitusjohtajaa puheeni lopussa. Mutta fiksumpiaan kannattaa kuunnella ja oppia heiltä. Kunpa päättäjätkin lotkauttaisivat korvaansa järjen äänen kuullessaan - toivon että meitä odottavat yhä kuohuvammat ja valoisammat juomakulttuurin ajat!

Mariaana Nelimarkka

 

 

 

Tuontiliköörilläkö juhlamieli 100-vuotiaalle Suomelle?

Suomen Gastronomien Seura ilmaisee pettymyksensä Alkon päätökseen valita Vana Tallinn -likööri juhlistamaan Suomen sadan vuoden historiaa. Alkon päätös on valitettava, sillä seura uskoo, että Alko olisi halutessaan voinut valita ulkomaisen tuotteen asemasta myös laadukkaan kotimaisen tuotteen.

Päätös ilmentää Alkon ristiriitaista roolia Euroopan unionin sallimana vähittäismyyntimonopolina, jonka erityisaseman ehtona on, ettei Alko suosi kotimaisia tuotteita. Alko verhoutuu tähän selitykseen puolustaessaan päätöstään valita kotimaisen liköörin sijasta virolainen tuote juhlistamaan satavuotiasta Suomea.

Gastronomien seura ymmärtää Alkon vaikean aseman sisämarkkinoiden poikkeustoimijana. Seura kuitenkin huomauttaa, että niin halutessaan Alko kykenee hakemaan valikoimiinsa tarkasti määriteltyjä tuotteita, joiden valmistusmaa on käytännössä rajattu tenderin ehdoissa yksittäiseksi maaksi.

Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi konjakit ja samppanjat, joiden valmistusmaa on Euroopan unionin lainsäädännössä Ranska. Alko voi siis halutessaan laatia maakohtaisia hakuja, mutta toimii kotimaisen tuotannon kohdalla herkkähipiäisesti.

Mikäli nyt hämmästystä herättänyt tuotehaku olisi laadittu toisin, olisi kotimaisen liköörin valintaa Suomen juhlavuoden viralliseksi tuotteeksi voitu edesauttaa. Seura kokee, että suomalaiset kuluttajat ja liköörivalmistajat kärsivät Alkon pyrkimyksestä varmistella EU:ssa asemaansa vähittäismyyntimonopolina kansallisen juhlavuoden kustannuksella.

Heikon taloussuhdanteen ikeessä kamppaileva ja korkeasta laadustaan kansainvälisestikin tunnustettu suomalainen liköörituotanto olisi saanut valinnasta kaipaamaansa tukea ja kotimaista arvostusta. Nyt Suomen juhlavuoden liköörivalmistuksesta koituvat voitot päätyvät rakkaaseen naapurimaahamme yhdessä runsaan matkustajatuonnin kerryttämien alkoholiverojen kanssa.

Suomen Gastronomien Seura ry,
Puheenjohtaja Kim Palhus sekä seuran johtokunta