Juhlapuhe jouluillallisella 13.12.2022

1.02.2023 | Ajankohtaista

Useimmille Helsingin Suomalainen Klubi on varmaankin tuntematon, ehkä outokin, kenties salaperäinen, koska klubielämä on Suomessa vierasta ja se tuo mieleen englantilaisten vanhojen herrojen elämäntavan. Siksi muutama sana tämän klubin luonteesta ja toiminnasta voi olla tarpeen.

Suomalainen klubi on toiminut lähes 150 vuotta. Sen juuret ovat suomalaisuusliikkeessä ja kansallisuusaatteen heräämisessä. Sitä kuvastaa klubin vuosipäivä 12.5., J.V. Snellmanin syntymäpäivä. Ensimmäisten vuosikymmenien suuri tehtävä oli Suomen kielen aseman vahvistaminen, mutta myös Snellmanin aate kansallisesta identiteetistä. Ajalle ominaista oli se, että lähes kaikkien klubin perustajien kotikieli oli ruotsi.

Suomen kieli ja suomalaisuus oli tuolloin rahvaanomaista. Sivistynyt kansanosa oli ruotsia puhuvia, joka ei tuntenut suurtakaan kiinnostusta sivistymättömien suomalaisten henkisen ja aineellisen kehityksen edistämiseen. Hallitusvalta oli Venäjän keisarilla, joka armollisesti Porvoon valtiopäivillä 1809 ilmoitti, että Suomi on nyt kohotettu kansakuntien joukkoon. Arwidssonin sanoista ”ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” alkoi kehitys, joka antoi paljon voimaa tämän klubin perustamiseen. Ajan luonteesta kertoo se, että klubin alkuperäinen nimi oli ”Luku- ja Konversatsioni-klubbi.” Tarkoituksena oli tarjota tilat ”sivistävään lukemiseen ja seuralliseen kanssakäymiseen”. Silloin ei vielä rohjettu julkisesti puhua suomalaisuuden asian edistämisestä kansallisesta itsenäisyydestä puhumattakaan.

Klubin aatteellinen merkitys ja kokoontumisen mahdollisuudet osoittautuivatkin tärkeiksi viimeistään 1800-luvun lopun venäläistämisvaiheen aikana. Suomalaisen klubin varhaiset jäsenet eivät kuitenkaan tyytyneet vain keskustelemiseen. Samat herrat klubilla perustivat suomenkielisen kirjallisuuden edistämiseksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, he olivat perustamassa ensimmäisiä suomenkielisiä lyseoita (siihen saakka kaikki lyseot olivat ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisten jarrutuksen vuoksi suomenkieliset koulut jouduttiin perustamaan yksityisin varoin). Muutamaa vuotta myöhemmin klubilla huomattiin suomenkielisten yritysten tarve, perustettiin Kansallis-Osake-Pankki, vakuutusyhtiöt Suomi, Pohjola ja Kullervo sekä Suomalainen Säästöpankki ja Talous-Osakekauppa. Innostus oli niin suurta, että tupakkakin piti tehdä suomalaisessa tupakkatehtaassa. Suuria kulttuuritekoja olivat myös pääoman kerääminen Kansallisteatterin ja Otavan perustamiseksi.

Isänmaan kohtaloita on klubin tiloissa ohjailtu kautta aikojen, vähemmän toki nykyisin. Täällä ovat kokoontuneet Lauantaiseura, Niinisalon internaatti ja Kesäyliopisto sekä Keskiviikkokerho. Kuva Keskiviikkoseuran jäsenistä on viereisen kabinetin seinällä ja siitä osuvat silmiin ensimmäisenä Urho Kekkosen ja Rudolf Waldenin hahmot.

Nykyisin klubissa on runsaat 3000 maksavaa jäsentä ja toiminta on hyvin laajaa. Erilaisia jäsentilaisuuksia on viikoittain 2 – 3, niistä kiinnostavimpia ovat ministerilounaat ja johtavien asiantuntijoiden ja poliitikkojen esitelmät. Säännöllisiä teemoja ovat mm. ulkopolitiikan, oikeuspolitiikan, lääketieteen, ilmailun, sotilaspolitiikan, talouspolitiikan, teknologian ja tieteen illat. Lisäksi erilaisia harrastuspiirejä on kaikkiaan parikymmentä, kuorotoiminnasta kirjailijailtoihin, bridgestä, skruuvista ja biljardista luontokuvaukseen, golfiin, kalastukseen ja matkailuun. Maanpuolustuksen, jopa moottoripyöräilyn, metsästyksen, tenniksen, golfin, veneilyn ja Viron kielen opiskelun harrastajat kokoontuvat omassa joukossaan. Perustettiinpa jo vuonna 1881 klubin oma voimisteluyhdistys, jonka perillisenä voidaan pitää nykyistä seniorijumppaa. Se on tarkoitettu vain yli 70-vuotialle ja kokoaa kymmeniä klubin jäseniä viikoittain kuntoaan kohentamaan. Yli 80-vuotiaat ovat kokoontuneet keskustelemaan omista aiheistaan.

Klubin suuria menestyksiä ovat sen kuoro ja useat orkesterit, jotka esiintyvät vuosittain sekä omissa tapahtumissa että julkisissa konserteissa. Kaikki tämä tapahtuu vapaaehtoisin voimin. Klubi on yleishyödyllinen yhteisö, jolla on mittava sähköinen julkaisutoiminta. Olemme huolehtineet Suomen kansan sähköisestä muistista ja tuottaneet internet-sivustot mm. Mannerheimista, Sibeliuksesta, Svinhufvudista, Paasikivestä, Risto Rytistä, arkkiatri Arvo Ylpöstä, suojeluskuntien ja Lotta Svärd -järjestön toiminnasta. Useimmat niistä monikielisenä. Nämä sivustot ovat tieteellisesti korkeatasoisia ja vapaasi kaikkien käytettävissä.

Gastronomia

Tässä tilaisuudessa on syytä mainita erityisesti jazz ja gourmet. Klubin gastronomit järjestävät work-shoppeja ja teema-illallisia sekä viini-iltoja vuosittain puolisen tusinaa. Gastronomia kokoaa viitisenkymmentä hyvin aktiivista gourmet-klubin jäsentä valmistamaan ruokaa klubin omien asiantuntijoiden johdolla tai matkoille tutustumaan ulkomaisiin huippuluokan ravintoloihin. Teema-illallisten osallistujia on usein salin täydeltä. Eurooppalaisten huippuravintoloiden ruokia käydään maistelemassa parin vuoden välein, viimeksi Tukholmassa ja sitä ennen mm. Paul Bocusen luona Lyonissa. Täällä on yhdistetty aina hyvä musiikki ja ruoka toisiinsa. Illallisten yhteydessä sai alkunsa myös perinnejazzin harrastus, joka nykyisin on hyvin vahvaa Suomessa. Klubi hallinnoi myös Heikki Tavelan testamenttaamia varoja, joista tuetaan alan koulutusta ja jaetaan vuosittain stipendejä tai palkintoja alalla ansioituneille henkilöille.

Ruoka ja juoma ovatkin alusta alkaen kuuluneet keskeisesti klubin toimintaan. Klubin jäsenten kokoontumisista säätyvaltiopäivien aikaan on Juhani Aho kirjoittanut herkullisen kuvauksen Savo-lehteen. Juhani Aho kuvaa sitä seuraavasti:

Jos tahtoo nähdä, millaista on valtiopäivämiesten perhe-elämä, niin on käytävä heidän yhteisessä isopirtissään Suomalaisen Klubin huoneissa. Siellä he esiintyvät kotikarvassaan, pitävät tupakkapuheensa ja seurustelevat keskenään taistelujen välillä. Keskellä keskimmäistä Helsinkiä, Esplanadinkadun varrella komeassa ja kuuluissa Kämpin hotellista on Suomalainen Klubi saanut oman nurkkansa. Huoneessa on pitkä pöytä, jonka yhdestä päästä toista tuskin erottaa. Oven suussa on korkeajalkainen viinapöytä, josta kävijät iltaisin tyydyttävät ruumiilliset tarpeensa. Sitä voi sanoa puhuakseni valtiopäiväkielellä, yhdeksi klubin ponneksi eli kämmiksi. Toinen ponsi on parin sylen mittainen sanomalehtihylly. Ruuan niin kuin juomankin ääressä istutaan sitten eri ryhmissä ja rupatellaan, talonpojat keskenään, porvarit porvarien ja papit pappien kanssa.
Seidelien ääressä pistetään siinä tarinaa, niin että yhtenä surinana käypi puhe. Joku avaa eväspussiaan, toisella on olutseideli saatavanaan, kolmas tekee tuutinkia ja joku pyytää pihviä, mikä vaatii vasikkata. On yksi savolainen, joka aina ”tilloo silkkoo” eli sian ihraa.

Kuten Juhani Ahon kirjoituksesta voi päätellä, onnistuneen klubitoiminnan kaikkein tärkein elementti on ollut oma ravintola. Ja niin se on edelleenkin. Kun Suomalainen Klubi 1959 rakennutti tämän oman talonsa, ravintola oli sen sydämessä. Tähän ravintolasaliin tilattiin professori Onni Ojan panoraama-maalaus, joka kertoo Helsingin kasvusta. Klubi onkin jäsenilleen viihtyisä ja helppo tukikohta kaupungin sydämessä. Kirjastossa voi syventyä lukemattomien lehtien antiin, biljardihuoneessa pelata kaupungin suurimmalla pöydällä, klubihuoneessa nauttia juomia ja pikkusyötävää ja alakerrassa asettua nauttimaan sikariklubin tai skruuvin pelaajien seurasta. Tai vain käväistä saunassa.

Jäsenten ja samalla ravintolan käytössä on neljä kerrosta, joissa on kaikkiaan seitsemän kabinettia tämän ravintolan lisäksi. Sekä ravintola että kabinetit ovat kaikkien, myös klubin ulkopuolisten asiakkaiden käytössä. Kuka tahansa voi siis tulla lounaalle tähän ravintolaan.

Klubiravintola

Klubiravintola on aina vaikea haaste. Siitä minullakin on parin vuosikymmen mittainen kokemus. Sen pyörittäminen on epäkiitollista, mutta vielä vaikeampaa on tyydyttää kaikkien jäsenten tarpeita. On liki mahdotonta saada ravintolan hinta-laatu-suhde jäsenistöä tyydyttävälle tasolle. Ravintola on silti jäsenille tärkeä kokoontumispaikka, ja jokseenkin jokaisella jäsenellä on tietenkin vahva mielipide sekä ruuasta, juomista että niiden hinnoista. Henkilökunnastakin tulee aika myöten parhaimmillaan ”perheenjäseniä”.

Osa jäsenistä on tasoon tyytyväisiä ja osa huomauttaa aina, että ruoka ei ole hintansa väärtti. Tämä keskustelu on ainaista ja siksi keskusteluyhteyttä ravintoloitsijaan pitää yllä klubin asiantuntijoista koottu ryhmä, joukossa kokeneita ravintola-alan ammattilaisia. Siksi klubiravintolan pyörittäminen on aina liiketaloudellisesti vaativa haaste. Klubilla on vahva ruokaperinne, johon kuuluvat läskisoosi, vorschmark ja lihapullat sekä tietysti torstain hernekeitto ja pannari. Näin joulunaikaan myös livekala. A la Carte -listat sisältävät kansallisen ja kansainvälisen keittiön ruokia.

Ravintolatoiminta oli pitkään omissa käsissämme, mutta aina ei ollut helppoa erottaa ravintolan tulosta ja klubin toimintaa toisistaan. Ravintola sai tuottaa tappiota, jos hinnat olivat jäsenten mielestä riittävän alhaiset. Mutta tappiollinen toiminta ja epätyydyttävä hinta-laatu-suhde oli jatkuvan kritiikin kohde. On syytä huomata, että täällä enemmistö asiakkaista maksaa omalla rahallaan, eivätkä syö yritysten tiliin. Siksi hinnoillakin on suuri merkitys. Sittemmin olemme päätyneet ulkoistamaan ravintolatoiminnan. Se on ehdottomasti parempi ratkaisu, kuin omalla riskillä pyörittää vaativaa liiketoimintaa.

Hinta-laatu-suhdetta jäsenet voivat päivittäin arvioida syödessään monipuolisen lounaan ”kantapöydässä” 13 euron hintaan. Se on hyvin kohtuullinen hinta samasta ateriasta, josta ravintolan pöytään tarjoiltuna saa maksaa yli 20 euroa. Jäsenet saavat aina muutenkin alennuksen ruuan ja juomien hinnoista.

Tämä jäsenten ”viha-rakkaussuhde” ravintolaansa johtikin siihen, että päätin puheenjohtajakaudellani pari vuosikymmentä sitten ravintolatoiminnan ulkoistamisesta, jolloin ruuan ja hintojen arviointi kohdistuu alan yrittäjään. Ravintola maksaa vuokraa klubille. Nykyisin ravintoloisijana on Kanresta ja keittiön toiminnasta vastaa monissa tunnetuissa ravintoloissa, kuten Sassossa, Kämpissä, Klaus K:ssa, Toscanassa, Prestossa ja Passionessa työskennellyt kokenut keittiömestari Marko Koskinen. Monet tuntevatkin hänet erityisesti Italian ruokakulttuurin asiantuntijana. Hänen tekemänsä kirja Passionesta palkittiin aikanaan vuoden keittokirjana.

Tänään voitte omakohtaisesti arvioida, minkä tähdityksen ravintola ja Marko Koskinen ansaitsevat. Samalla toivotan teille kaikille oikein hyvää joulun aikaa.

Johannes Koroma
Helsingin Suomalaisella Klubilla 13.12.2022